Heippa!

Firsbeatin raportti odottaa vielä analysointia, joten kerron tässä välissä jostain aivan muusta.

Oletko ikinä miettinyt niitä hetkiä jolloin oikeasti tunnet eläväsi joka solulla? Mistä se fiilis tulee, aiheuttaako sen joku toinen tai onko se vaan hetkessä? Lopputulos on varmasti kiinni monesta seikasta, mutta mulle ainakin ne huippuhetket on löytynyt itsensä voittamisesta. Kyllä, omaan kovan kilpailuvietin ja sorrun suorittamiseen. Mulle lepo ei ole sohvalla makaamista vaan keino saada ajatukset pois arjen kiireistä. Tähän paras lääke omalla kohdalla on päästä tekemään asioita jossa keskittyy tekemiseen ja selviytymiseen.

Olen ollut onnekas ja päässyt lapsesta saakka reissaamaan. Välillä kaupungissa, välillä rannalla, välillä viidakossa tai välillä autiomaassa. Mutta mikään näistä ei ole tuntunut samalta kuin vaellukset vuoristossa. Erämaan lumo vie sydämen mennessään. Ja fyysisellä rasituksella ansaittu itsensä voittaminen on todella koukuttavaa.

Kerron tästä siksi, että monen vuoden suunnittelun jälkeen, mulla on viimein mahdollisuus järjestää muillekin tämmöinen kokemus ja Fit Karhulan oma "retkikunta" starttaa reissunsa kohti Ruotsin kattoa, Kebnekaisea (n.2100m) heinäkuun alussa. Palaset loksahti järjestelyjen kannalta kohdalleen kun löysin oppaat reissulle. Reissu vaatii oppaalta paljon ominaisuuksia, joita ei totta puhuen ollut ihan helppoa löytää. Mutta löysinpäs!  Kokeneet eränkävijät ja ensiaputaitoiset oppaat Hanni ja Jake on valmiina :)

Kebnekaise on oiva kohde aloittaa "huiputus" ura. Ei tarvitse varsinaisia kiipeilytaitoja ja halutessasi voit yöpyä retkeilymajassa ja kulkea osan vaelluksesta veneellä. Joten pystyt itse räätälöimään reissusta omanlaisesi.

Itse olen huiputtanut Kebnekaisen kahdesti ,vuosina 2011 ja 2016. Molemmat kerrat heinäkuussa ja aivan loistavalla tuurilla ilmojen suhteen.

Kebnekaiselle mentäessä ensimmäisen päivän urakka on noin 19km vaellus Nikkaluoktasta Fjällstationille. Matka on melko tasaista, leveää polkua. Haasteellista sillä pätkällä on rinkan kantaminen, jos ei ole tottunut kävelemään taakan kanssa (jos päätät yöpyä retkeilymajassa, et tarvitse paljoa tavaraa).Taakasta huolimatta matka etenee hyvin kun tauottaa tasaisesti kulkua. Reitin varrella on yksi kahvilakin, mutta oma hienous on keitellä retkimuonat Jetboililla. Tosin neljä päivää niillä pussiruuilla on ihan riittävästi :)

Reilu 20kg rinkka selkään ja menoksi!

Pitkospuita on matkalla paljon. Ja nää maisemat on mykistäviä. Edessä häämöttää jo huippukin.

 

Vuonna 2011 saatiin pieni sadekuurokin.

Lonkerokoski

Fjällstationin näkeminen yöllä toi ison hymyn kasvoille. Vasemmalla näkyy rakennus jossa on ravintola, pieni kauppa, wc ja majoitustiloja ja oikealla huoltorakennus jossa on suihkut sekä tarvikekauppa. Telttapaikkoja on Fjällstationin molemmin puolin.

Niinkuin kerroin, on meille sattunut heinäkuussa huippu säät reissuille. Olemme päässeet heti seuraavana päivänä itse huiputukselle. Tähän on hyvä varata varapäivä, jonka voi muuten käyttää vaikka alhaalla olevan upean laakson tutkiskeluun tai päivävaellukselle Tarfalan laaksoon. Edellisen päivän urakkaan verrattuna on huiputuspäivälle melko erilainen reissu tiedossa. Korkeuseroa on n.1400m ja ilmanala selvästi ohuempaa. Reissuun lähdetään päivärepun kanssa ja edessä on kiipeämistä ja kivikkoa.

Kebnekaise on profiililtaan pirullinen, ensin noustaan n.1700m korkeuteen jonka jälkeen laskeudutaan alas Kaffedalenin laaksoon. Tämän jälkeen kiivetään vielä n. 600 korkeusmetrin verran kohti huippua. Tässä vaiheessa meidän reissussa  vaihdettiin etummaista kulkijaa aina sadan askeleen jälkeen. Keskittymällä laskemiseen ja edelle kulkevan jalkoihin matka taittui väsyneenäkin.

Huippu vuonna 2011.

Maisemat huipulta. Vuonna 2016 retki meinasi päättyä ennen huiputusta. Sää oli lähtiessä melkein pilvetön hellekeli, joka vaihtui yhtäkkiä sateeksi ja ukkoseksi. Huipulla ollessa salamoita näkyi vuoren molemmilla puolilla, mutta onneksi ei tullut niin lähelle, että olisi joudutta keskeyttämään taival.

Hymy herkässä...we did it!

Huipulta voi hyvällä säällä nähdä jopa 9% ruotsin pinta-alasta.

Huiputuksen jälkeen retkeilymajalle palatessa olo on aika kuitti, mutta suihku, lämmin ateria ja kylmä olut... Todellakin tiedät eläväsi ;)

Meidän leiri..aika hulppeat maisemat heti kun saa silmät auki.

Kolmantena päivänä kamat kasaan ja takaisin Nikkaluoktaan. Viime kesänä erehdyin netistä lukemaan, missä ajassa joku oli tämän 19 kilometrin vaelluksen tehnyt. Ja kun se kilpailuvietti taas heräsi niin tytöt kulki kyllä turkki tanassa. Oli hiljaisia kilometrejä. Tosin viimeisillä kilometreillä kuunneltiin kännykästä Sami Hedbergin jaksaa jaksaa, painaa painaa.... Voitettiin se aika!

Tällä reissullahan meitä oli kaksi jääräpäätä eikä ajalla ole mitään väliä. Ajatus on nauttia vaelluksesta ja luonnon upeudesta. Reitillä näkee monenlaista kulkijaa eläkeläisistä lapsiperheisiin ja jokainen kulkee reissun omaan tahtiinsa.

Tässä on reissu pääpiirteittäin tiivistettynä. Välistä jätin kertomatta ne reissun parhaat hetket.. Pulahdukset kylmään jokeen kesken hikisen vaelluksen, piiiiitkä pyllymäki lumessa alastultaessa, purojen ylitykset, tauot jolloin saat rinkan pois selästä, mielettömät maisemat mitä ylemmäksi kiipeät ja se itsensä voittamisen fiilis mitä lähemmäksi maalia saavut. Ja mainitsinkohan jo ne maisemat? ;)

Puron ylityspaikka                  

Piiitkä pyllymäki

                                  

Melkein perillä fjällstationilla huiputuksen jälkeen

.

Auringonlasku laaksossa, vuonna 2011

Kebnekaise ei vielä ole maailman korkein vuori, mutta kuitenkin... sää voi vaihtua hetkessä ja välillä kiivetään paikoissa joissa ei montaa harha-askelta tarvita kun pudotus alas rinteeltä on monta sataa metriä. Joten hölmöilemään tänne ei kannata lähteä. Säätä täytyy seurata koko ajan ja oikeat varusteet tekee matkasta huomattavasti mukavamman. Tässä hyvä ja kokenut opas on kullanarvoinen.

Pärjäät peruskunnolla ja hyvällä asenteella. Sisäinen mielensäpahoittaja kannattaa jättää kotiin. Reissun aikana  ihan varmasti on kylmä, jostakin hiertää, on hiki, hyttysiä, vesisade...sattuu, kiukuttaa ja väsyttää, mutta se kaikki on sen arvoista ja maaliin päästessä ei parempaa oloa voi olla ja tämän reissun muistat loppuikäsi :)

Reissusta tarkemmin kerrotaan infotilaisuudessa. Ja järjestämme ennen reissua myös kokoontumisia jossa neuvotaan tarkemmin varusteista yms.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Varatkaa siis kalenteriin tilaa uudelle haasteelle heinäkuun alkuun. Varoitus! Kun kerran teet tämmöisen reissun, haluat vuorille uudelleen ja uudelleen.

-Maija-

 

---